Miksi elämänkukka koristaa niin karjalaisia rukinlapoja kuin muinaisen Egyptin temppeleitäkin? Minkä vuoksi ihmiset ovat kautta aikojen nähneet niin paljon vaivaa kirjaillakseen vaatteitaan ja koristaakseen arkisiakin esineitä?

Muinaisissa kulttuureissa vaalittiin maailmankuvaa, jonka periaatteet näkyivät kaikilla elämän osa-alueilla. Näiden muinaisten oivallusten omaksumisesta on hyötyjä nykyihmiselle aivan yhtä hyvin kuin esivanhemmillemme. Yksi tapa tuoda nämä periaatteet osaksi arkea on käsityöt. Käsin tehtyjen esineiden, korujen ja vaatteiden koristeaiheet ja kuvioinnit pitävät sisällään tietoa ja merkityksiä, jotka eivät nykyihmiselle välttämättä avaudu. Kuitenkin nykypäivänäkin ihmiset tuntevat vetoa perinnekäsitöiden pariin, ja erilaiset kansanopistojen perinnekäsityökurssit ovat todella suosittuja. Mitä siis ovat perinnekäsityöt ja mikä nimenomaan perinteisissä käsitöissä vetää ihmisiä puoleensa ja viehättää?

Mitä tarkoitetaan käsitöillä? Nykyään käyttöesineitä ei kovinkaan usein valmisteta itse. Käsityöt ovat sitä, mitä aiemmin ihmiset tekivät itse – arkiesineistä ja käyttötavaroista aina juhlakaluihin ja rituaaliesineisiin. Nykyään tilalle ovat tulleet tehdasvalmisteiset tai erityisammattilaisten valmistamat esineet, eivätkä käsityöt enää ole luonteva osa jokapäiväistä arkea, vaan erillisiä elämän osa-alueita: harrastus tai ammattiala.

Mitä ovat perinnekäsityöt? Perinnekäsityöt edustavat perinnettä. Niitä voivat olla esimerkiksi ryijyt ja tekstiilit, vaatteet ja korut, käyttöesineiden tai asuinympäristön koristeet, jotka muodoltaan, koristeluiltaan tai esitystavaltaan välittävät tietyn tradition mukaista symboliikkaa ja merkityksiä.

Kurkistus taikauskon taa
– Miksi käsitöihin on uhrattu niin paljon aikaa ja vaivaa?

Toisinaan ajatellaan, että tiettyjen symbolien ja koristekuvioiden tai -esineiden käyttö on perustunut taikauskoon: ne voivat olla vaikkapa suojelevia tai hyvää onnea tuovia amuletteja, joilla on jokin tietty maaginen vaikutus. Tässä on usein taustalla ajatus siitä, että muinainen maailmankuva olisi perustunut alkukantaiseen taikauskoon. Mutta onko todella näin? 

Haluamme kyseenalaistaa tämän käsityksen. Perinnekäsityöt eivät ole vain koriste-esineitä tai primitiivistä taikauskoa, vaan niihin on sisäänkirjoitettuna viisausperinteen tietoa, joka avautuu, kun tutkii muinaisten traditioiden tapaa jäsentää maailmaa.

Ajatonta kauneutta
– Tiede ja taide perinnekäsitöiden taustalla

Perinnekäsitöiden geometriset ja myyttiset kuvioinnit välittävät tietoa syvemmälle kuin vain analysoivalle ja rationaaliselle tietoiselle mielelle, ne puhuttelevat tiedostamatonta mieltä. Intuitiivisesti pidämme jotakin tiettyä esinettä, rakennusta tai ornamenttia kauniina tai kiehtovana, aivan samoin kuin vaikkapa kirjaa lukiessa kiehtova tarina vie mennessään ilman, että meidän tarvitsee analysoida tai ymmärtää miksi näin on. Klassikkoteokset ovat klassikkoteoksia kaikkina aikoina, koska niissä on ’se jokin’. Symbolinen ja mytologinen tieto välittyy intuitiivisesti, vaikka käsityön tekijällä tai sen käyttäjällä ei olisikaan analyyttista ymmärrystä tästä tiedosta. Ne puhuttelevat, vaikkemme välttämättä osaa selittää miksi.

Samat kuviot ja symboliset esitykset toistuvat ympäri maailmaa jo muinaisissa kulttuureissa. Usein ajatellaan yksinkertaisesti niin, että vaikutteet ovat siirtyneet kulttuurista toiseen esimerkiksi kauppareittejä pitkin. Tietysti vaikutteita onkin saatu historian saatossa ja tavara on liikkunut, mutta miksi juuri tietyt kuviot ovat saaneet niin suuren suosion kaikkialla? Olisiko taustalla kuitenkin eri kulttuurien syvempi ymmärrys todellisuuden luonteesta? Kannuksenpyörä, hannunvaakuna, hakaristi ja elämänkukka ovat hyviä esimerkkejä sellaisista kuvioista, joita löytyy joka puolelta maailmaa. Onko niissä jotain syvempää, joka intuitiivisesti vetää puoleensa vielä tänäkin päivänä?

Tietyt kuviot ja ornamentit, tietynlaiset sommitelmat ja arkkitehtuuri viehättävät meitä, koska ne ilmentävät kaiken takana olevia prinsiippejä: Nämä elämän perusperiaatteet palautuvat lopulta yksinkertaisiin, mutta moninaisiin matemaattisiin ja geometrisiin lainalaisuuksiin, joiden mukaan koko kosmos toimii. Näitä geometrisia lainalaisuuksia on kenen tahansa helppo tunnistaa luonnosta esimerkiksi kultaisen leikkauksen ja fibonaccin lukujonon muodossa.  Kosmoksen orgaaninen matematiikka, sen synnyttämä tasapaino ja harmonia näkyy luonnossa mitä moninaisimmissa muodoissaan, ja parhaimmillaan myös omassa elinympäristössämme arkisia käyttöesineitä myöten. Luonto toimii ’luonnollisesti’, tasapainoon hakeutuen ja elämän kiertokulkua toteuttaen. Siispä jos rakennamme oman elinympäristömme näiden samojen periaatteiden mukaan, mekin voimme toimia harmoniassa ja hedelmällisessä vuorovaikutuksessa elinympäristömme ja ympäröivän todellisuutemme kanssa. Samat periaatteet näkyvät myös perinteisessä pukeutumisessa – muinaispuvut ovat hyvä esimerkki tästä. Näin myös arkisten esineiden ja vaikkapa arkkitehtuurin välittämä symboliikka saa merkityksensä –  ei taikauskon, vaan tiedon kautta.

Kuu kukuille paisto,
päivä rinnoilla risotti,
otavainen olkapäillä.

Tietäjäyhdistys tarkastelee perinnekäsitöiden taidetta osana ikivanhaa  monistista tulkintaperinnettä, jossa perinnetaiteen nähdään toistavan todellisuuden perusprinsiippejä erilaisissa muodoissa. Näin muinaisen ykseysopin syvä ymmärrys on tuotu osaksi arkea, ja toisaalta näin on myös voitu varmistaa tiedon säilyminen ja välittyminen eteenpäin. Suomessa koristeellisesti kirjaillut käspaikka-liinat ja rukinlavat ovat hyviä esimerkkejä tällaisista rituaaliesineistä, jotka liittyvät avioliittoon, eli siihen kun siirrytään elämänvaiheesta toiseen. Sulhaskokelas ja morsian ovat ikään kuin todistaneet valmiutensa siirtyä pois vanhempiensa huomasta näiden käsitöiden avulla: avioliittoon siirryttäessä tulee osata kirjailla tai veistellä perinteiset, usein vanhemmilta tai isovanhemmilta opitut, sukupolvelta toiselle siirtyneet kuvioinnit kankaalle tai puuhun.

Kehrä mulle punainen lanka,
sinilanka siuvuttole
rautasella rukkilalla,
vaskisella värttinällä
kahen kallion välissä,
kolmen vuoren koukelossa.

On ajateltu, että ihmiset ovat tehneet tiettyjä kuvioita niiden maagisen vaikutuksen, suojeluksen tai hyvän onnen vuoksi. Joitain ornamentteja onkin nimitetty ’suojelijoiksi’, ja niitä on tehty esimerkiksi puvun, esineen tai liinavaatteen kaikkein näkyvimpiin osiin, esimerkiksi talon miesten lähtiessä pitkälle matkalle ovat naiset kirjoneet heidän asuunsa tiettyjä ornamentteja. Kun ymmärrämme tämän tiedollisen näkökulman kautta, suojeleva kuvio tai symboliesine saa aivan uuden merkityksen: kun sinulla on perinteen välittämä tieto, olet valmis kohtaamaan maailman haasteet ja selviämään niistä.

Käsin tehty – käsitetty

Perinnekäsitöitä tehdessä kirjailemme, luottelemme, virkkaamme ja veistelemme merkityksiä, joita voimme myös oppia lukemaan, kuin kiehtovaa tarinaa. Näiden käsitöiden tekemiseen liittyvien sanojen merkitykset ovatkin yhteydessä nimenomaan luomiseen, kirjoittamiseen ja puhumiseen: kirjoitetaan ja sanellaan merkityksiä kankaalle tai veistellään esimerkiksi puuhun.

Käsitöitä tehdessä toistamme tietyt merkitykset ja periaatteet lukuisia ja lukuisia kertoja vaikkapa geometrisessa muodossa, ja näin tieto kirjautuu ohi analyyttisten pohdintojen suoraan tiedostamattomaan mieleen – tämä symbolinen kieli on se, jota ymmärrämme intuitiivisesti. Siksi pidämme myös tiettyjä geometrisia periaatteita, kuten vaikkapa kultaista leikkausta, noudattavia esityksiä kauniina ilman sen ihmeempää älyllistä analyysia. Käsin tehdessä ’käsittää’ asian samalla kun muotoilee sen käsin kosketeltavaan muotoon. Näin siis virkkaillaan ja veistellään älyllinen tieto mukaan elävään elämään. Ymmärrys syntyy eri tasolla kuin analyyttisen ja sanallisen ajattelun keinoin syntyvä tieto. Kun kaikkeen ympäristössämme ja myös itsessämme aina otsasykeröstä villasukan kärkiin on sisäänkirjoitettuna nämä viisaustradition periaatteet, omaksumme tiedon käsin kosketeltavassa muodossa myös oman itsemme kautta. 

Lisää aiheesta Tietäjä-podcastin 4. jaksossa Perinnekäsitöiden symboliikka

Kudeheet on Kuuttarelta,
päihen jatkot Päivättären.
Kuutar keri kudehet
kultaselle ristikolle,
päihen jatkot Päivätär
väänti hopii värttinälle,
loimet Luonnotar hykersi
vaskisella värttinällä,
kestävällä ketrepuulla.

 

Kirjoittaja Suvi Hanste on tietäjäyhdistyksen perustajajäsen.