Käsityöt – Tiedon käsittelyä viisausperinteessä

Miksi elämänkukka koristaa niin karjalaisia rukinlapoja kuin muinaisen Egyptin temppeleitäkin? Minkä vuoksi ihmiset ovat kautta aikojen nähneet niin paljon vaivaa kirjaillakseen vaatteitaan ja koristaakseen arkisiakin esineitä?

Rukinlapa (Kuva: Kansallismuseo)

Suomalaisissa rukinlavoissa ruusukeverkko on yksi yleisimmistä kuvioaiheista. (Kuva: Kansallismuseo CC BY 4.0)

Muinaisissa kulttuureissa vaalittiin maailmankuvaa, jonka periaatteet näkyivät kaikilla elämän osa-alueilla. Näiden muinaisten oivallusten omaksumisesta on hyötyjä nykyihmiselle aivan yhtä hyvin kuin esivanhemmillemme. Yksi tapa tuoda nämä periaatteet osaksi arkea on käsityöt. Käsin tehtyjen esineiden, korujen ja vaatteiden koristeaiheet ja kuvioinnit pitävät sisällään tietoa ja merkityksiä, jotka eivät nykyihmiselle välttämättä avaudu. Kuitenkin nykypäivänäkin ihmiset tuntevat vetoa perinnekäsitöiden pariin, ja erilaiset kansanopistojen perinnekäsityökurssit ovat todella suosittuja. Mitä siis ovat perinnekäsityöt ja mikä nimenomaan perinteisissä käsitöissä vetää ihmisiä puoleensa ja viehättää?

Mitä tarkoitetaan käsitöillä? Nykyään käyttöesineitä ei kovinkaan usein valmisteta itse. Käsityöt ovat sitä, mitä aiemmin ihmiset tekivät itse – arkiesineistä ja käyttötavaroista aina juhlakaluihin ja rituaaliesineisiin. Nykyään tilalle ovat tulleet tehdasvalmisteiset tai erityisammattilaisten valmistamat esineet, eivätkä käsityöt enää ole luonteva osa jokapäiväistä arkea, vaan erillisiä elämän osa-alueita: harrastus tai ammattiala.

Mitä ovat perinnekäsityöt? Perinnekäsityöt edustavat perinnettä. Niitä voivat olla esimerkiksi ryijyt ja tekstiilit, vaatteet ja korut, käyttöesineiden tai asuinympäristön koristeet, jotka muodoltaan, koristeluiltaan tai esitystavaltaan välittävät tietyn tradition mukaista symboliikkaa ja merkityksiä.

Kurkistus taikauskon taa
Miksi käsitöihin on uhrattu niin paljon aikaa ja vaivaa?

Toisinaan ajatellaan, että tiettyjen symbolien ja koristekuvioiden tai -esineiden käyttö on perustunut taikauskoon: ne voivat olla vaikkapa suojelevia tai hyvää onnea tuovia amuletteja, joilla on jokin tietty maaginen vaikutus. Tässä on usein taustalla ajatus siitä, että muinainen maailmankuva olisi perustunut alkukantaiseen taikauskoon. Mutta onko todella näin? 

Haluamme kyseenalaistaa tämän käsityksen. Perinnekäsityöt eivät ole vain koriste-esineitä tai primitiivistä taikauskoa, vaan niihin on sisäänkirjoitettuna viisausperinteen tietoa, joka avautuu, kun tutkii muinaisten traditioiden tapaa jäsentää maailmaa.

Ajatonta kauneutta
Tiede ja taide perinnekäsitöiden taustalla

Perinnekäsitöiden geometriset ja myyttiset kuvioinnit välittävät tietoa syvemmälle kuin vain analysoivalle ja rationaaliselle tietoiselle mielelle, ne puhuttelevat tiedostamatonta mieltä. Intuitiivisesti pidämme jotakin tiettyä esinettä, rakennusta tai ornamenttia kauniina tai kiehtovana, aivan samoin kuin vaikkapa kirjaa lukiessa kiehtova tarina vie mennessään ilman, että meidän tarvitsee analysoida tai ymmärtää miksi näin on. Klassikkoteokset ovat klassikkoteoksia kaikkina aikoina, koska niissä on ’se jokin’. Symbolinen ja mytologinen tieto välittyy intuitiivisesti, vaikka käsityön tekijällä tai sen käyttäjällä ei olisikaan analyyttista ymmärrystä tästä tiedosta. Ne puhuttelevat, vaikkemme välttämättä osaa selittää miksi.

Juustomuotti (Kuva: Satakunnan museo)

Juustomuotin sisäosaan on kaiverrettu hannunvaakuna, joka tunnetaan Suomessa myös nimellä käpälikkö. (Kuva: Satakunnan museo CC BY 4.0)

Samat kuviot ja symboliset esitykset toistuvat ympäri maailmaa jo muinaisissa kulttuureissa. Usein ajatellaan yksinkertaisesti niin, että vaikutteet ovat siirtyneet kulttuurista toiseen esimerkiksi kauppareittejä pitkin. Tietysti vaikutteita onkin saatu historian saatossa ja tavara on liikkunut, mutta miksi juuri tietyt kuviot ovat saaneet niin suuren suosion kaikkialla? Olisiko taustalla kuitenkin eri kulttuurien syvempi ymmärrys todellisuuden luonteesta? Kannuksenpyörä, hannunvaakuna, hakaristi ja elämänkukka ovat hyviä esimerkkejä sellaisista kuvioista, joita löytyy joka puolelta maailmaa. Onko niissä jotain syvempää, joka intuitiivisesti vetää puoleensa vielä tänäkin päivänä?

Tietyt kuviot ja ornamentit, tietynlaiset sommitelmat ja arkkitehtuuri viehättävät meitä, koska ne ilmentävät kaiken takana olevia prinsiippejä: Nämä elämän perusperiaatteet palautuvat lopulta yksinkertaisiin, mutta moninaisiin matemaattisiin ja geometrisiin lainalaisuuksiin, joiden mukaan koko kosmos toimii. Näitä geometrisia lainalaisuuksia on kenen tahansa helppo tunnistaa luonnosta esimerkiksi kultaisen leikkauksen ja fibonaccin lukujonon muodossa.  Kosmoksen orgaaninen matematiikka, sen synnyttämä tasapaino ja harmonia näkyy luonnossa mitä moninaisimmissa muodoissaan, ja parhaimmillaan myös omassa elinympäristössämme arkisia käyttöesineitä myöten. Luonto toimii ’luonnollisesti’, tasapainoon hakeutuen ja elämän kiertokulkua toteuttaen. Siispä jos rakennamme oman elinympäristömme näiden samojen periaatteiden mukaan, mekin voimme toimia harmoniassa ja hedelmällisessä vuorovaikutuksessa elinympäristömme ja ympäröivän todellisuutemme kanssa. Samat periaatteet näkyvät myös perinteisessä pukeutumisessa – muinaispuvut ovat hyvä esimerkki tästä. Näin myös arkisten esineiden ja vaikkapa arkkitehtuurin välittämä symboliikka saa merkityksensä –  ei taikauskon, vaan tiedon kautta.

Muinais-Karjalan puku (Kuva: Museovirasto – Musketti)

Muinais-Karjalan pukuun kuuluu kuunsirpin muotoinen metallinen pääkoriste, joka tunnetaan nimellä sykerö. Kansanrunojenkin symboliikassa kuu on usein asetettu otsalle tai päälaelle. (Kuva: Museovirasto – Musketti CC BY 4.0)

Kuu kukuille paisto,
päivä rinnoilla risotti,
otavainen olkapäillä.

Tietäjäyhdistys tarkastelee perinnekäsitöiden taidetta osana ikivanhaa  monistista tulkintaperinnettä, jossa perinnetaiteen nähdään toistavan todellisuuden perusprinsiippejä erilaisissa muodoissa. Näin muinaisen ykseysopin syvä ymmärrys on tuotu osaksi arkea, ja toisaalta näin on myös voitu varmistaa tiedon säilyminen ja välittyminen eteenpäin. Suomessa koristeellisesti kirjaillut käspaikka-liinat ja rukinlavat ovat hyviä esimerkkejä tällaisista rituaaliesineistä, jotka liittyvät avioliittoon, eli siihen kun siirrytään elämänvaiheesta toiseen. Sulhaskokelas ja morsian ovat ikään kuin todistaneet valmiutensa siirtyä pois vanhempiensa huomasta näiden käsitöiden avulla: avioliittoon siirryttäessä tulee osata kirjailla tai veistellä perinteiset, usein vanhemmilta tai isovanhemmilta opitut, sukupolvelta toiselle siirtyneet kuvioinnit kankaalle tai puuhun.

Käspaikka (Kuva: Kansallismuseo)

Käspaikkaan kirjotut kuva-aiheet ja geometriset muodot pitävät sisällään runsaasti symboliikkaa. (Kuva: Kansallismuseo CC BY 4.0)

Kehrä mulle punainen lanka,
sinilanka siuvuttole
rautasella rukkilalla,
vaskisella värttinällä
kahen kallion välissä,
kolmen vuoren koukelossa.

On ajateltu, että ihmiset ovat tehneet tiettyjä kuvioita niiden maagisen vaikutuksen, suojeluksen tai hyvän onnen vuoksi. Joitain ornamentteja onkin nimitetty ’suojelijoiksi’, ja niitä on tehty esimerkiksi puvun, esineen tai liinavaatteen kaikkein näkyvimpiin osiin, esimerkiksi talon miesten lähtiessä pitkälle matkalle ovat naiset kirjoneet heidän asuunsa tiettyjä ornamentteja. Kun ymmärrämme tämän tiedollisen näkökulman kautta, suojeleva kuvio tai symboliesine saa aivan uuden merkityksen: kun sinulla on perinteen välittämä tieto, olet valmis kohtaamaan maailman haasteet ja selviämään niistä.

Käsin tehty – käsitetty

Perinnekäsitöitä tehdessä kirjailemme, luottelemme, virkkaamme ja veistelemme merkityksiä, joita voimme myös oppia lukemaan, kuin kiehtovaa tarinaa. Näiden käsitöiden tekemiseen liittyvien sanojen merkitykset ovatkin yhteydessä nimenomaan luomiseen, kirjoittamiseen ja puhumiseen: kirjoitetaan ja sanellaan merkityksiä kankaalle tai veistellään esimerkiksi puuhun.

Käsitöitä tehdessä toistamme tietyt merkitykset ja periaatteet lukuisia ja lukuisia kertoja vaikkapa geometrisessa muodossa, ja näin tieto kirjautuu ohi analyyttisten pohdintojen suoraan tiedostamattomaan mieleen – tämä symbolinen kieli on se, jota ymmärrämme intuitiivisesti. Siksi pidämme myös tiettyjä geometrisia periaatteita, kuten vaikkapa kultaista leikkausta, noudattavia esityksiä kauniina ilman sen ihmeempää älyllistä analyysia. Käsin tehdessä ’käsittää’ asian samalla kun muotoilee sen käsin kosketeltavaan muotoon. Näin siis virkkaillaan ja veistellään älyllinen tieto mukaan elävään elämään. Ymmärrys syntyy eri tasolla kuin analyyttisen ja sanallisen ajattelun keinoin syntyvä tieto. Kun kaikkeen ympäristössämme ja myös itsessämme aina otsasykeröstä villasukan kärkiin on sisäänkirjoitettuna nämä viisaustradition periaatteet, omaksumme tiedon käsin kosketeltavassa muodossa myös oman itsemme kautta. 

Lisää aiheesta Tietäjä-podcastin 4. jaksossa Perinnekäsitöiden symboliikka

Yksityiskohta naisen puseronhelmasta (Kuva: Kansallismuseo)

Kirjailuja puseronhelmassa (Kuva: Kansallismuseo CC BY 4.0)

Kudeheet on Kuuttarelta,
päihen jatkot Päivättären.
Kuutar keri kudehet
kultaselle ristikolle,
päihen jatkot Päivätär
väänti hopii värttinälle,
loimet Luonnotar hykersi
vaskisella värttinällä,
kestävällä ketrepuulla.

 

Kirjoittaja Suvi Hanste on tietäjäyhdistyksen perustajajäsen.

Jakso 4 – Perinnekäsitöiden symboliikka

Tietäjä-podcastin neljännessä jaksossa sukelletaan tietäjyyteen perinnekäsitöiden kautta Tietäjä yhdistyksen perustajajäsenen Suvi Hansteen kanssa. Jaksossa pohditaan muun muassa sitä, kuinka  käsityöt ovat tapa tuoda metafyysiset maailmankuvaan sisään kirjoitetut periaatteet konkreettiseksi arkisten käyttöesineiden kautta. Viisausperinteeseen kuuluvat kaikki elämän osa-alueet, ja se vaalii kokonaista maailmankuvaa, jonka periaatteet näkyvät kaikilla elämän osa-alueilla.

Kuuntele jakso sivun alalaidassa olevasta soittimesta tai lisää Tietäjä-podcast puhelimesi podcast-appiin!

Näyte jaksosta:

Linkkejä;

KANSALLISPUVUT JA MUINAISPUVUT
Muinaispuku
Muinais-Karjalan puvun koruista
Muinaispuvun koruja

KÄSPAIKKA
Kaksoishevoset, naishahmo.
Kaksoislintu, naishahmot, maailmanpuu.
Käspaikka-kokoelma

RUKINLAPA
Ruusukeverkko
Sotkanpesä
Molemmat

KANNUKSENPYÖRÄ:

Suomalainen ryijy
Kannuksenpyörä ja hevoset
Kaukasialainen matto

Tablet of Shamash , joissa 8-sakarainen tähti (Venus) sekä Auringon ja Kuun symboleita

ELÄMÄNKUKKA / RUUSUKEVERKKO

Rukinlapa
Rukinlapa

Kiinalainen temppeli (Ming-kaudelta leijona patsas kielletyssä kaupungissa)

Jakso 3: Onko itämerensuomalainen viisausperinne uskonto?

Mytologinen runous on itämerensuomalaisen viisausperinteen sydän ja henki. Perinteenharjoittaminen käytännössä lipsuukin monen mielestä vahvasti uskonnon puolelle, sillä uskonnot ovat tunnetusti myyttien koteja. Tietäjä-podcastin kolmannessa jaksossa Miska ja Laura pohtivat myyttien merkitystä nykyihmiselle ja määrittelevät Tietäjäyhdistyksen suhteen uskontoihin.

Kuva: Väinämöinen soittaa kannelta (1872). Johannes Takasen kuvaama patsas Monrepos’n puistossa Viipurissa. Museoviraston kuvakokoelmat.

Tietäjä ry:n jäsenyys

Liittymällä Tietäjä ry:n jäseneksi pääset kuulemaan jäsenille tarkoitetut erityispitkät podcastit. Jäsenyyden lunastamalla myös varmistat että toimintamme jatkuu, kehittyy ja kasvaa.  

Voit myös päästä käsiksi koko tietäjä.fi -sisältöön ilman yhdistyksen jäseneksi liittymistä valitsemalla tämä vaihtoehdon rekisteröityessäsi.

Tietäjä ry:n jäsenenä pääset vaikuttamaa Tietäjän podcastien ja artikkelien suuntaan ja pääset mm. yhdistyksen jäsenien omaan facebook-ryhmään. Yhdistyksen kokoontumisissa pääset tutustumaan muihin jäseniin ja harjoittamaan itämerensuomalaista perinnettä käytännössä. Vietämme yhdessä mm. vuodenkiertoon liittyviä juhlia.  

Kannustamme jäseniämme osallistumaan toimintaamme! Onko sinulla aihe, josta haluaisit kuulla lisää? Kerro meille! Olisiko sinulla kenties jotain sanottavaa? Tule vieraaksi podcastiin. Jos kirjoittaminen on sinun tapasi ilmaista, julkaisemme mielellämme jäsenten kirjoituksia, kunhan ne täyttävät kriteerimme.

Jakso 2: Mytologia ja maailmankuva

Tietäjä-podcastin toisessa jaksossa saamme vieraaksi emeritusprofessori Seppo Knuuttilan, joka on tehnyt pitkän uran suomalaisen perinteen tutkimuksen parissa. Hän on työskennellyt Helsingin yliopistossa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa ja Itä-Suomen yliopistossa. Knuuttilan kiinnostuksen kohteet levittäytyvät laajalle alueelle ja hänet tunnetaan syvällisistä teoreettisista näkökulmistaan. Tietäjä-podcastia kiinnostaa erityisesti hänen maailmankuvaa koskeva tutkimuksensa.

Seppo Knuuttila johdattaa meidät suomalainen perinteen maailmankuvan ja mytologian syvyyksiin. Löytyykö myyttien takaa syvää viisautta vai onko kyse vain alkeellisista yrityksistä jäsentää maailmaa? Pääset myös tutustumaan perinteentutkimuksen merkittävimpiin hahmoihin suomalaisen mytologian klassikkoteoksiin.

Seppo Knuuttila

M. A. Castren: Luentoja suomalaisesta mytologiasta

E. N. Setälä: Sammon Arvoitus

Matti Kuusi: Mikä on sampo?

Elämänpuu

Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko

Martti Haavio: Suomalainen mytologia

Iivar Kemppinen

Anna-Leena Siikala

Unto Salo: Kalevalaiset myytit

Kaarle Krohn

Owen Barfield

Claude Levi-Strauss

Carlo Ginzburg: Juusto ja madot

Juhana Kainulainen

Kuva: Visa Knuuttila

Jakso 1: Tietäjän matka alkaa

Tietäjän matka alkaa podcastin esittelyllä. Tässä jaksossa kuulet miten Tietäjä lähestyy suomalaista perinnettä sekä saat ensimaistiaiset itämerensuomalaisesta viisausperinteestä ykseysopin näkökulmasta. Pääset myös tutustumaan podcastimme emäntään ja isäntään, Lauraan ja Miskaan.

Miska ja Laura pohtivat minkälaisia lähtöoletuksia ja ennakkoluuloja meillä voi olla tutkiessamme esivanhempiemme perinnettä. Olemmeko liian usein ja kevyin perustein päätyneet pitämään edeltäviä sukupolvia taikauskoisina hölmöinä? Mikä on Tietäjä-podcastin rooli tässä kaikessa? Tämä selviää keskustelussa, joka vie itämerensuomalaisen perinteen alkulähteille.

Kuva: Larin Paraske, Tekijä: Nyblin Daniel, 1890–1899, Museovirasto – Musketti