Jakso 12: Ukon vakat

Miksi keväällä on ollut tapana nostaa malja Ukon kunniaksi? Kuka on tämä ylijumalan arvonimeä nauttiva ukkosen jumala? Keväistä juhlaa, jonka keskiössä ovat Ukko ja hänen puolisonsa Rauni on kutsuttu monilla nimillä. Tämä juhla tunnetaan nimellä ”Ukon vakat” ja helojen juhlimiseen liittyy paljon samaa symboliikkaa. Tämä jakso aloittaa sarjan, jossa tietäjä-podcast perehtyy itämerensuomalaisiin kalendaarijuhliin.

 

Kuva: Kokko, R.W. Ekhman, Kansallisgalleria

Jakso 11: Tarmo Ahonen – Unohdettu ja löydetty ruokokatto

1900-luvulla suomalaiset lähes unohtivat ruo’on käytön rakennusmateriaalina. Samalla kun öljypohjaiset huopakatot ja peltikatot ovat alkaneet peittää suomalaisia taloja, ruoko on vuosi toisensa jälkeen lisääntynyt niin järvissä kuin merelläkin. Tässä Tietäjä-podcastin jaksossa Tietäjäyhdistys muistuttaa kaikkia tästä kauniista ja toimivasta perinnerakentamisen taidosta. Ruo’on kerääminen on erinomainen tapa hoitaa vesistöjä ja kerätty ruoko antaa meille mahdollisuuden nauttia kauniista ja luonnollisista ruokokatoista, seinistä ja eristeistä. Tarmo Ahonen on eräs niistä harvoista, jotka yhä osaavat ruokokaton rakentamisen salat. Tässä kesällä 2020 nauhoitetussa haastattelussa pääset kuulemaan kaiken oleellisen tästä järviemme aarteesta.

Jakso 10: Timo Heikkilä – Pohjolan symboliikka ja metafysiikka

Itämerensuomalaista perinnettä on tutkittu kaksi vuosisataa, mutta mitä oikeastaan ymmärrämme itämerensuomalaisesta symboliikasta? Timo Heikkilä on itsenäinen tutkija, kirjailija ja eräs niitä harvoja, jotka ovat tulkinneet laajemmin Pohjolan symboliikkaa ja metafysiikkaa. Tässä jaksossa kuljemme viime vuosisatojen ajatusten läpi ja avaamme uusia näkymiä perinteen tulkintaan. Ehkäpä emme ole vielä ottaneet kuin muutaman askeleen matkalla esivanhempiemme maailmankuvan ymmärtämiseen.

Jakso 9: Pohjan akka, maailman äiti

Minne päädymme jättäessämme rajallisen olomuodon? Ympäri maailman on ajateltu, että rajan takana meitä odottaa tummanpuhuva äitiyttä edustava hahmo. Itämerensuomalaisessa perinteessä tällä pelottavalla mutta rakastetulla naisella on ollut lukuisia nimiä kuten Pohjan akka, Louhi ja Lovetar.

Hän ottaa meidät vastaan kuollessamme. Itämerensuomalaiset tietäjät ovat kuitenkin tunteneet myös lukuisia menetelmiä, joiden avulla vierailu Pohjolaan on mahdollista myös väliaikaisesti. Loveen on langettu hakemaan yhteisöä hyödyttävää tietoa ja sieltä on haettu voimaa ja ymmärrystä. Myös itämerensuomalaisen perinteen keskushahmo Väinämöinen päätyy Pohjan akan pelastamaksi vajottuaan mereen syvyksiin Joukahaisen ampumana.

Talvipäivänseisauksen aikaan tietäjäyhdistys pysähtyy syleilemään pimeyttä ja sen ruumiillistumaa, Pohjan akkaa. Lankea loveen kanssamme ja lähde tutustumaan myös muiden kulttuurien äitihahmoihin tietäjäyhdistyksen jäsenosiossa.

Kuva: Päästi päivän kalliosta, Joseph Alanen

Jakso 8: Sampo

Sammon mysteeri on askarruttanut itämerensuomalaisen perinteen tutkijoita jo vuosisatoja. Tietäjä-podcastin kahdeksannessa jaksossa pääset Miskan ja Lauran kanssa sanalliselle matkalle Pohjolaan, jossa todistamme Sammon eli kirjokannen taontaa. Esittelemme erilaisia tulkintoja Sammosta, ja tietysti myös Tietäjäyhdistyksen suosikkitulkinnan.

Jäsenten osiossa tutustumme Arhippa Perttusen johdolla kevätkylvöjenkin aikana laulettuihin autenttisiin Sampo-runoihin.

Kuva: Sampo, Igor Baranov

 

 

 

Jakso 7: Väinämöinen, tietäjä iänikuinen

Suomalaista mytologiaa tulkitseva sarjamme alkaa Väinämöisestä, itämerensuomalaisen perinteen kenties tunnetuimmasta ja tärkeimmästä hahmosta. Väinämöinen on kaikkien tietäjien arkkityyppi. Mytologisen runouden mukaan hän oli mukana maailman synnyssä, Sammon taonnassa ja tuhossa, sekä osallistui taivaankappaleiden asettamiseen oikeille paikoilleen. Tässä jaksossa annamme Väinämöisestä kokonaisvaltaisen tulkinnan ja valamme perustaa myöhemmille jaksoille, joissa jatkamme itämerensuomalaisen perinteen tulkitsemista ykseysopin näkökulmasta.

Tietäjäyhdistyksen jäsenet saavat erityispitkän jakson, jossa avaamme Väinämöiseen liittyviä tähtikuvioita, rituaalin merkitystä sekä pohdimme omaa suhdettamme Väinämöiseen.

Jakso 6: Lotte Tarkka – Itämerensuomalainen runolaulu ja tietäjälaitos

Lotte Tarkka on Helsingin yliopiston folkloristiikan professori ja vuonna 1831 perustetun Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran puheenjohtaja ja seuran esimies. Tässä Tietäjä-podcastin jaksossa hän toimii matkaoppaanamme Vienan Karjalan runolaulukulttuuriin. Matkustamme muun muassa Vuokkiniemen pitäjään, jota on kutsuttu Kalevalaisen kulttuurin myyttiseksi alkukodiksi. Käymme myös läpi parhaat kaikkien saatavilla olevat lähteet, joiden avulla kuka tahansa voi tutustua esivanhempiemme perinteeseen. Mytologinen matkamme kulkee lopulta aina tietäjän tietoon ja alkumyytteihin asti. Mitä olivatkaan suomalaiset jumalat?

Kuuntele jakso käyttämällä alla olevaa soitinta tai käytä mieleistäsi podcast-sovellusta.

Jakso 5 – Taivas, aurinko ja kuu

Tietäjä-podcast syleilee kevättä tutkimalla taivaanvalojen roolia itämerensuomalaisen perinteen luomismyyteissä. Riimuja ja kielitiedettä hyödyntäen hahmottelemme muinaissuomalaisen kosmogonian navigoidaksemme taivaan ja maan välillä kuin muinainen tietäjä. Tämän jakson jälkeen myös tietäjäyhdistyksen logo avautuu sinulle aivan uudella tavalla!

Jäsenten erityispitkässä jaksossa pohdimme päivänpäästön ja pääsiäisen yhteyttä. Lopuksi kuljemme läpi kaksisataa vuotta vanhan ainutlaatuisen päivänpäästö-runon ja selvitämme Väinämöisen miekan syvimmän olemuksen.

Kuuntele jakso sivun alalaidassa olevasta soittimesta tai lisää Tietäjä-podcast puhelimesi podcast-appiin!

 

Käsityöt – Tiedon käsittelyä viisausperinteessä

Miksi elämänkukka koristaa niin karjalaisia rukinlapoja kuin muinaisen Egyptin temppeleitäkin? Minkä vuoksi ihmiset ovat kautta aikojen nähneet niin paljon vaivaa kirjaillakseen vaatteitaan ja koristaakseen arkisiakin esineitä?

Rukinlapa (Kuva: Kansallismuseo)

Suomalaisissa rukinlavoissa ruusukeverkko on yksi yleisimmistä kuvioaiheista. (Kuva: Kansallismuseo CC BY 4.0)

Muinaisissa kulttuureissa vaalittiin maailmankuvaa, jonka periaatteet näkyivät kaikilla elämän osa-alueilla. Näiden muinaisten oivallusten omaksumisesta on hyötyjä nykyihmiselle aivan yhtä hyvin kuin esivanhemmillemme. Yksi tapa tuoda nämä periaatteet osaksi arkea on käsityöt. Käsin tehtyjen esineiden, korujen ja vaatteiden koristeaiheet ja kuvioinnit pitävät sisällään tietoa ja merkityksiä, jotka eivät nykyihmiselle välttämättä avaudu. Kuitenkin nykypäivänäkin ihmiset tuntevat vetoa perinnekäsitöiden pariin, ja erilaiset kansanopistojen perinnekäsityökurssit ovat todella suosittuja. Mitä siis ovat perinnekäsityöt ja mikä nimenomaan perinteisissä käsitöissä vetää ihmisiä puoleensa ja viehättää?

Mitä tarkoitetaan käsitöillä? Nykyään käyttöesineitä ei kovinkaan usein valmisteta itse. Käsityöt ovat sitä, mitä aiemmin ihmiset tekivät itse – arkiesineistä ja käyttötavaroista aina juhlakaluihin ja rituaaliesineisiin. Nykyään tilalle ovat tulleet tehdasvalmisteiset tai erityisammattilaisten valmistamat esineet, eivätkä käsityöt enää ole luonteva osa jokapäiväistä arkea, vaan erillisiä elämän osa-alueita: harrastus tai ammattiala.

Mitä ovat perinnekäsityöt? Perinnekäsityöt edustavat perinnettä. Niitä voivat olla esimerkiksi ryijyt ja tekstiilit, vaatteet ja korut, käyttöesineiden tai asuinympäristön koristeet, jotka muodoltaan, koristeluiltaan tai esitystavaltaan välittävät tietyn tradition mukaista symboliikkaa ja merkityksiä.

Kurkistus taikauskon taa
Miksi käsitöihin on uhrattu niin paljon aikaa ja vaivaa?

Toisinaan ajatellaan, että tiettyjen symbolien ja koristekuvioiden tai -esineiden käyttö on perustunut taikauskoon: ne voivat olla vaikkapa suojelevia tai hyvää onnea tuovia amuletteja, joilla on jokin tietty maaginen vaikutus. Tässä on usein taustalla ajatus siitä, että muinainen maailmankuva olisi perustunut alkukantaiseen taikauskoon. Mutta onko todella näin? 

Haluamme kyseenalaistaa tämän käsityksen. Perinnekäsityöt eivät ole vain koriste-esineitä tai primitiivistä taikauskoa, vaan niihin on sisäänkirjoitettuna viisausperinteen tietoa, joka avautuu, kun tutkii muinaisten traditioiden tapaa jäsentää maailmaa.

Ajatonta kauneutta
Tiede ja taide perinnekäsitöiden taustalla

Perinnekäsitöiden geometriset ja myyttiset kuvioinnit välittävät tietoa syvemmälle kuin vain analysoivalle ja rationaaliselle tietoiselle mielelle, ne puhuttelevat tiedostamatonta mieltä. Intuitiivisesti pidämme jotakin tiettyä esinettä, rakennusta tai ornamenttia kauniina tai kiehtovana, aivan samoin kuin vaikkapa kirjaa lukiessa kiehtova tarina vie mennessään ilman, että meidän tarvitsee analysoida tai ymmärtää miksi näin on. Klassikkoteokset ovat klassikkoteoksia kaikkina aikoina, koska niissä on ’se jokin’. Symbolinen ja mytologinen tieto välittyy intuitiivisesti, vaikka käsityön tekijällä tai sen käyttäjällä ei olisikaan analyyttista ymmärrystä tästä tiedosta. Ne puhuttelevat, vaikkemme välttämättä osaa selittää miksi.

Juustomuotti (Kuva: Satakunnan museo)

Juustomuotin sisäosaan on kaiverrettu hannunvaakuna, joka tunnetaan Suomessa myös nimellä käpälikkö. (Kuva: Satakunnan museo CC BY 4.0)

Samat kuviot ja symboliset esitykset toistuvat ympäri maailmaa jo muinaisissa kulttuureissa. Usein ajatellaan yksinkertaisesti niin, että vaikutteet ovat siirtyneet kulttuurista toiseen esimerkiksi kauppareittejä pitkin. Tietysti vaikutteita onkin saatu historian saatossa ja tavara on liikkunut, mutta miksi juuri tietyt kuviot ovat saaneet niin suuren suosion kaikkialla? Olisiko taustalla kuitenkin eri kulttuurien syvempi ymmärrys todellisuuden luonteesta? Kannuksenpyörä, hannunvaakuna, hakaristi ja elämänkukka ovat hyviä esimerkkejä sellaisista kuvioista, joita löytyy joka puolelta maailmaa. Onko niissä jotain syvempää, joka intuitiivisesti vetää puoleensa vielä tänäkin päivänä?

Tietyt kuviot ja ornamentit, tietynlaiset sommitelmat ja arkkitehtuuri viehättävät meitä, koska ne ilmentävät kaiken takana olevia prinsiippejä: Nämä elämän perusperiaatteet palautuvat lopulta yksinkertaisiin, mutta moninaisiin matemaattisiin ja geometrisiin lainalaisuuksiin, joiden mukaan koko kosmos toimii. Näitä geometrisia lainalaisuuksia on kenen tahansa helppo tunnistaa luonnosta esimerkiksi kultaisen leikkauksen ja fibonaccin lukujonon muodossa.  Kosmoksen orgaaninen matematiikka, sen synnyttämä tasapaino ja harmonia näkyy luonnossa mitä moninaisimmissa muodoissaan, ja parhaimmillaan myös omassa elinympäristössämme arkisia käyttöesineitä myöten. Luonto toimii ’luonnollisesti’, tasapainoon hakeutuen ja elämän kiertokulkua toteuttaen. Siispä jos rakennamme oman elinympäristömme näiden samojen periaatteiden mukaan, mekin voimme toimia harmoniassa ja hedelmällisessä vuorovaikutuksessa elinympäristömme ja ympäröivän todellisuutemme kanssa. Samat periaatteet näkyvät myös perinteisessä pukeutumisessa – muinaispuvut ovat hyvä esimerkki tästä. Näin myös arkisten esineiden ja vaikkapa arkkitehtuurin välittämä symboliikka saa merkityksensä –  ei taikauskon, vaan tiedon kautta.

Muinais-Karjalan puku (Kuva: Museovirasto – Musketti)

Muinais-Karjalan pukuun kuuluu kuunsirpin muotoinen metallinen pääkoriste, joka tunnetaan nimellä sykerö. Kansanrunojenkin symboliikassa kuu on usein asetettu otsalle tai päälaelle. (Kuva: Museovirasto – Musketti CC BY 4.0)

Kuu kukuille paisto,
päivä rinnoilla risotti,
otavainen olkapäillä.

Tietäjäyhdistys tarkastelee perinnekäsitöiden taidetta osana ikivanhaa  monistista tulkintaperinnettä, jossa perinnetaiteen nähdään toistavan todellisuuden perusprinsiippejä erilaisissa muodoissa. Näin muinaisen ykseysopin syvä ymmärrys on tuotu osaksi arkea, ja toisaalta näin on myös voitu varmistaa tiedon säilyminen ja välittyminen eteenpäin. Suomessa koristeellisesti kirjaillut käspaikka-liinat ja rukinlavat ovat hyviä esimerkkejä tällaisista rituaaliesineistä, jotka liittyvät avioliittoon, eli siihen kun siirrytään elämänvaiheesta toiseen. Sulhaskokelas ja morsian ovat ikään kuin todistaneet valmiutensa siirtyä pois vanhempiensa huomasta näiden käsitöiden avulla: avioliittoon siirryttäessä tulee osata kirjailla tai veistellä perinteiset, usein vanhemmilta tai isovanhemmilta opitut, sukupolvelta toiselle siirtyneet kuvioinnit kankaalle tai puuhun.

Käspaikka (Kuva: Kansallismuseo)

Käspaikkaan kirjotut kuva-aiheet ja geometriset muodot pitävät sisällään runsaasti symboliikkaa. (Kuva: Kansallismuseo CC BY 4.0)

Kehrä mulle punainen lanka,
sinilanka siuvuttole
rautasella rukkilalla,
vaskisella värttinällä
kahen kallion välissä,
kolmen vuoren koukelossa.

On ajateltu, että ihmiset ovat tehneet tiettyjä kuvioita niiden maagisen vaikutuksen, suojeluksen tai hyvän onnen vuoksi. Joitain ornamentteja onkin nimitetty ’suojelijoiksi’, ja niitä on tehty esimerkiksi puvun, esineen tai liinavaatteen kaikkein näkyvimpiin osiin, esimerkiksi talon miesten lähtiessä pitkälle matkalle ovat naiset kirjoneet heidän asuunsa tiettyjä ornamentteja. Kun ymmärrämme tämän tiedollisen näkökulman kautta, suojeleva kuvio tai symboliesine saa aivan uuden merkityksen: kun sinulla on perinteen välittämä tieto, olet valmis kohtaamaan maailman haasteet ja selviämään niistä.

Käsin tehty – käsitetty

Perinnekäsitöitä tehdessä kirjailemme, luottelemme, virkkaamme ja veistelemme merkityksiä, joita voimme myös oppia lukemaan, kuin kiehtovaa tarinaa. Näiden käsitöiden tekemiseen liittyvien sanojen merkitykset ovatkin yhteydessä nimenomaan luomiseen, kirjoittamiseen ja puhumiseen: kirjoitetaan ja sanellaan merkityksiä kankaalle tai veistellään esimerkiksi puuhun.

Käsitöitä tehdessä toistamme tietyt merkitykset ja periaatteet lukuisia ja lukuisia kertoja vaikkapa geometrisessa muodossa, ja näin tieto kirjautuu ohi analyyttisten pohdintojen suoraan tiedostamattomaan mieleen – tämä symbolinen kieli on se, jota ymmärrämme intuitiivisesti. Siksi pidämme myös tiettyjä geometrisia periaatteita, kuten vaikkapa kultaista leikkausta, noudattavia esityksiä kauniina ilman sen ihmeempää älyllistä analyysia. Käsin tehdessä ’käsittää’ asian samalla kun muotoilee sen käsin kosketeltavaan muotoon. Näin siis virkkaillaan ja veistellään älyllinen tieto mukaan elävään elämään. Ymmärrys syntyy eri tasolla kuin analyyttisen ja sanallisen ajattelun keinoin syntyvä tieto. Kun kaikkeen ympäristössämme ja myös itsessämme aina otsasykeröstä villasukan kärkiin on sisäänkirjoitettuna nämä viisaustradition periaatteet, omaksumme tiedon käsin kosketeltavassa muodossa myös oman itsemme kautta. 

Lisää aiheesta Tietäjä-podcastin 4. jaksossa Perinnekäsitöiden symboliikka

Yksityiskohta naisen puseronhelmasta (Kuva: Kansallismuseo)

Kirjailuja puseronhelmassa (Kuva: Kansallismuseo CC BY 4.0)

Kudeheet on Kuuttarelta,
päihen jatkot Päivättären.
Kuutar keri kudehet
kultaselle ristikolle,
päihen jatkot Päivätär
väänti hopii värttinälle,
loimet Luonnotar hykersi
vaskisella värttinällä,
kestävällä ketrepuulla.

 

Kirjoittaja Suvi Hanste on tietäjäyhdistyksen perustajajäsen.

Jakso 4 – Perinnekäsitöiden symboliikka

Tietäjä-podcastin neljännessä jaksossa sukelletaan tietäjyyteen perinnekäsitöiden kautta Tietäjä yhdistyksen perustajajäsenen Suvi Hansteen kanssa. Jaksossa pohditaan muun muassa sitä, kuinka  käsityöt ovat tapa tuoda metafyysiset maailmankuvaan sisään kirjoitetut periaatteet konkreettiseksi arkisten käyttöesineiden kautta. Viisausperinteeseen kuuluvat kaikki elämän osa-alueet, ja se vaalii kokonaista maailmankuvaa, jonka periaatteet näkyvät kaikilla elämän osa-alueilla.

Kuuntele jakso sivun alalaidassa olevasta soittimesta tai lisää Tietäjä-podcast puhelimesi podcast-appiin!

Näyte jaksosta:

Linkkejä;

KANSALLISPUVUT JA MUINAISPUVUT
Muinaispuku
Muinais-Karjalan puvun koruista
Muinaispuvun koruja

KÄSPAIKKA
Kaksoishevoset, naishahmo.
Kaksoislintu, naishahmot, maailmanpuu.
Käspaikka-kokoelma

RUKINLAPA
Ruusukeverkko
Sotkanpesä
Molemmat

KANNUKSENPYÖRÄ:

Suomalainen ryijy
Kannuksenpyörä ja hevoset
Kaukasialainen matto

Tablet of Shamash , joissa 8-sakarainen tähti (Venus) sekä Auringon ja Kuun symboleita

ELÄMÄNKUKKA / RUUSUKEVERKKO

Rukinlapa
Rukinlapa

Kiinalainen temppeli (Ming-kaudelta leijona patsas kielletyssä kaupungissa)